Pitäisi se aikajarru jo viimein keksiä. Pitkän talven on ruusujen kukinnasta haaveillut, ja kun ekat kukat sitten avautuvat, toivoo ettei vielä olisi niiden aika.
Istutin Louise Bugnet -tarhakurtturuusun pari kesää sitten, ikään kuin siemeneksi myöhemmin karttuvaan ruusutarhaan. Louise kukki jo viime kesänä muutamalla kukalla, ja nyt on pensaassa useita nuppuja odottamassa avautumistaan. Valkoisena kukkivan ruusun terälehdissä säilyy viininpunaisen nupun häivähdys. Eka nuuhkaisu juuri avautuneen kukan ruusuntuoksua on yksi kesän huippuhetkiä.
Saman jalostajan Theresa Bugnet eli teresanruusu on kasvanut meillä jo useamman vuoden. Sen istutin kivimuurin taakse kadunvarteen näköalaa peittämään. Kasvultaan se on aika korkea ja rento-oksainen. Eka kukka aukesi jo toissapäivänä aivan pensaan latvaan, pari oksaa alempaa nappasin tämän juuri avautumassa olevan kukinnon kuvaan. Teresa on siitä mukava ruusu, että ihanasti tuoksuvia kukkia muodostuu säännöllisesti pitkin kesää.
Omenankukat tuli ja meni, muutamassa päivässä oli kukinta ohi. Ekat pioninkukat aukesivat viime viikolla, ja nyt niissä on jo siemenkodat aluillaan ja sivunuput kukassa. Kirsikkapuissa on jo luumarjoja, koristeomenapuussakin pieniä omenarusinan alkuja odottamassa kypsymistään.
Valkoinen syreeni hehkuu parhaimmillaan, lila jo lopettelee, ja niiden täyteläinen tuoksu leijailee pitkin puutarhaa. Varjopuutarhan reunamilla vahvimmin tuoksuvat vanhanajan narsissit ja ne haistaa jo kaukaa, pistävän voimakas imelä tuoksu suorastaan tunkee sieraimiin. Toivon niiden pian kasvattavan lisää sipuleita jaettavaksi. Varjoissa viihtyy myös tummakurjenpolvi, jonka viime kesänä jaetuissa taimissa jokaisessa on kukkia.
Nuori, kolmivuotias alppiruusukin kukki kolmella kukinnolla, vaikka sitä taannoin uumoilin pelkäksi lehtienkasvattajaksi. Kukinto vaalenee vähitellen liki valkoiseksi ja kellanvihreät tiplat jäävät sen terälehtiin näkyviin. Hyvin matala- ja hidaskasvuisena se saa hissukseen varttua varjossa kartiomarjakuusen suojissa.
Helteet selvästi veivät valkovarjohiipan kukinnan reilussa viikossa, vaikka nämäkin taimet sijaitsevat varjopuutarhan puolella. Piti niitä kuvata enemmänkin, mutta kukinnot ehtivät kadota nopeammin kuin oletin. Kauniit heleät lehdet ovat kumminkin jäljellä ja ne antavat mukavasti maanpeittoa.
Hetken eläjiä ovat erityisesti idänunikot. Nuppu suorastaan poksahtaa auki, upean loistava kukka hetken heiluu tuulessa ja seuraavana päivänä siitä on jäljellä punaiset terälehdet maassa. Tämä muuten kuuluu sarjaan "kukkapenkin valloittaja". Vähitellen juurakot laajenevat, ja kasvustolla on kyky peittää pienemmät alleen. Tässä penkissä olen sallinut sille vapauden, muualta se on viimeistään kukinnan jälkeen napsittu pois. Syksyiset siemenkodat ovat kauniit ja käyvät hyvin kuivakukiksi ja koristeluun.
Idänunikko häviää kisassa kumminkin keltapäivänliljalle, joka toisena perinneperennana hyvin pitää puolensa tilan suhteen. Väriyhdistelmä on aika tyrmäävä, mutta vain viikon, parin kestävä ilotulitus hiipuu unikon punan laannuttua. Räiskynnän kestää, alkukesän huumassa se menee siinä sivussa muiden ilojen joukossa.
Ukkolaukat ovat vähitellen saaneet kokoa palloihinsa. Ne puhkesivat pieninä intensiivisen värisinä palloina ja ovat laajentumisen myötä haalistuneet väriltään. Kuulunee asiaan. Ukkolaukkoja on tänä kesänä vähemmän kukassa kuin yleensä. Taitaa yksinkertaisesti johtua viime kesänä antamatta jääneistä ravinteista. Laukan seuraan on ilmaantunut pieni keltainen kukkija, jonka epäilen olevan siementaimi viereisestä muurintakaisesta penkistä. Kovin huteran oloinen keltakukkainen punakellukka sieltä kumminkin taitaa kurotella. Pionien nuput ovat alkaneet nekin jo pullistella. On vain tovi pionien tuoksuun ja kukintaan.
Miten sinä tartut näihin ohikiitäviin hetkiin?