 |
| Loistojasmikkeen viimeinen hehku syksyllä. |
On aika julistaa vuoden 2022 puutarhakausi alkaneeksi. Kevätaurinko saa ajatukset hapuilemaan tulevan kesän kylvösuunnitelmissa, siemen- ja kasvihankinnoissa, puutarhan uudistuksessa, unohdetuissa ja tekemättömissä töissä ja aavistuksissa, mitä puutarha tänä kesänä tuokaan. Lumi on kinostunut puutarhapenkkini kädensijojen korkeudelle, mutta mokoma ei estä virittäytymistä puutarhamoodiin.
 |
| Köynnöshortensia loisti kultaakin upeammassa värissä. |
Syytä onkin päästä alkuun. Siemeniä en ole hankkinut tai vielä kylvänyt esikasvatettavia. Voi olla, etten esikasvatakaan. En vielä tiedä. Talviunilta heränneenä tuskin tiedän, mihin syksyllä jäin. Kuvakansio kertoo, että olen jäänyt lokakuun 3. päivään ja piti jakamani syyshehkua talven varalle.
 |
| Varjoissa hehkui hillitymmin, ikään kuin tyylillä. |
Talvi on kulkenut omaa latuaan. Töitä, sisällä nököttämistä, villasukkia jalassa ja uusia kehkeytymässä puikoilla, sukututkimusta, pihalla pimeä, kylmä, märkä ja tuuli. Minäkö talvi-ihminen? Katin kontit! Parempi siirtyä off-tilaan ja sykertyä lämpöiseen. Jos jostakin pidän talvessa, niin juuri siitä sykkyrällä olosta, talvella on toiset harrastukset ja puutarhan puolella tauko. Tänä talvena puutarhan tauko on ollut myös ajatuksissa liki totaalinen.
 |
| Koristeomenapuun marjat kelpasivat tilhiparvelle ja myöhäisille mustarastaille |
Lisääntyvä valo ulkona muuttaa kaiken. Ärsyke hypotalamuksen syvyyksiin saa ajatukset heräämään ja suunnitelmat aluilleen. Ehkä vihdoin rakennan viljelyslaatikot, edes salaatin ja yrttien kasvatuksen verran.
 |
| Kohta suuntana on pohjoinen, joko kuulet töräykset? |