Toissakesänä istuttamani japaninhortensian juurella lepäsi terävästi katkaistu pitkä oksa. Oliko tullut hoppu loikkijalle vai lieneekö haukkaisu maistunut pahalle, mutta oksan tuoreita mehevän näköisiä silmuja ei oltukaan syöty. Poimin oksan ja kirosin taas vaihteeksi pihaeläimemme ja itseni. Olin edellisviikolla ehtinyt poistaa verkon taimen ympäriltä. Muutenkaan ei ole taimessa montaa oksaa ja nyt yksi vähemmän.
Olin viskata oksan lehtikompostiin, mutta sitten päätin kokeilla saisinko siitä uutta tainta aikaiseksi. Täytin purkin mullalla ja katkoin oksan lyhyempiin pätkiin, jotka tökin taimipurkin reunoille, kunkin aina silmupariin asti mullan pinnalle. Saisinko pistokaslisäyksellä montakin tainta? Kastelin ruukun ja huputin sen kevyesti läpinäkyvällä muovipussilla. Kasvimökin taimihyllyltä löytyi sopiva paikka pistokkaiden kasvaa.
Huppujen suojassa oksanpätkät viettivät alkukesän. Kastelin välillä ja tuuletin. Ekana nuutuivat pari keskelle multaa tökättyä pätkää. Ehkä siinä on totuuden siemen, että oksat juurtuvat paremmin purkin laidoilla, ilmavammassa paikka. Muutenkaan multa ruukussa ei ehkä ollut parasta pistokaslisäykseen. Kolmeen oksanpätkään alkoi kehittyä lehtiä.
Sitten tuli kesä ja helteet. Kastelin pistokkaita samalla kun hoidin kasvihuoneen muita taimia. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt siirtää ruukku ulos kunnon varjoon, mutta pelkäsin unohtavani sen siellä kokonaan ilman vettä. Helteistä huolimatta oli loppukesästä kaksi taimenalkua yhä hengissä.
Syksyllä kasvimökkiä siivotessa löysin ruukun yhä paikaltaan hyllyllä. Ruukun laidalta törrötti yksi pienen pieni taimenalku. Kirosin itseni jälleen. Oli jo myöhäinen syksy. Vein taimen kumminkin ulos ja istutin sen niine hyvineen hunajapensaan juurelle odottamaan kevättä. Verkkoakin löytyi tällä kertaa. Jospa keväällä minua odottaisi Vanilla Fraise -japaninhortensian taimi. Ehkä.
Mitä pensaita kannattaa kokeilla lisätä pistokkaista? Ainakin koreaonnenpensaan oksapätkät lähtevät juurtumaan.